riveihin liittyneiden naisten koh-
taloista. Teos Naiskapinallisten
henkilötappiot 1918 sisältää 720
naisen henkilötiedot sekä tiedot
heidän viimeisistä vaiheistaan.
Tässäkin teoksessa Tukkinen va-
lottaa tapahtumia ja naisten koh-
taloita esimerkkien avulla. Lisäksi
hän käy läpi lähteitä, joista tietoja
löytyy. Suomen sotasurmat -pro-
jektin tietoihin verrattuna Tukki-
sen teos sisältää 180 surmansa
saanutta naista enemmän. Naiset
on jaoteltu ammuttuihin, kaatu-
neisiin ja vankileirillä kuolleisiin.
Muita tapauksia -ryhmään. He
ovat joko kadonneita ja kuolleiksi
julistettuja tai muilla tavoin sur-
mansa saaneita.
voida tarkemmin esitellä, koska
molemmissa teoksissa kohde-
ryhmä on varsin laaja. Jokaisen
henkilön kohdalta löytyvät tie-
dot niin syntymä- kuin kuolin-
ajasta ja -paikasta sillä tarkkuu-
della kuin lähteistä on mahdollis-
ta löytää. Lisäksi Tukkinen on pyr-
kinyt selvittämään kuolintavan.
dennut, näissäkin luetteloissa on
puutteita ja virheellisyyksiä. Tuk-
kinen on kuitenkin käyttänyt
runsaasti aikaa ja vaivaa päästäk-
seen mahdollisimman kattaviin
tuloksiin. Molemmat kirjat toimi-
vatkin oivina lähteinä selvitel-
täessä niin kuolleiden punaisten
helsinkiläisten kuin punaisten
puolella toimineiden naistenkin
kohtaloita.
tutkija, Työväen Arkisto
Suomen levottomat vuoden
19171921. Ajatus Kirjat, Hel-
sinki 2006. 239 s.
peasti noussut yhdeksi merkittä-
vimmistä Suomen sisällissodan
tutkijoista. Hänen kenttäoikeuk-
sien toimintaa käsittelevä väitös-
kirjansa (2004) oli erityisesti uu-
sien lähteiden käytön ja näkö-
kulmien avaajana uraa uurtava.
teyttää ja osin edelleen kehittää
väitöskirjassaan käsittelemiään
näkemyksiään ja jatkaa itsenäi-
sen Suomen väkivallan leimaa-
mien alkuvuosien problematii-
kan kuvaamista. Hyvin kirjoitettu,
tiivis esitys.
ajattelumallia, joita pidän ongel-
mallisina. Ensimmäinen niistä liit-
tyy konfliktin osapuolten harjoit-
tamaan väkivaltaan ja muuhun
repressioon sekä valkoisten oi-
keudenkäytön oikeudelliseen pe-
rustaan, legitimaatioon ja toinen
Tikan tapaan hahmottaa vuoden
1918 sisällissodan tutkimuksen
historiografiaa.
osapuolten toimia saneli sodan
voittamisen lähtökohta, joka yh-
tä lailla taustoittaa myös valittuja
oikeudenkäytön muotoja. Var-
maan näin onkin tiettyyn rajaan
saakka. Kuitenkin oikeudenkäy-
tön ja poliittisen väkivallan (ter-
rorin) muodot valkoisten ja kapi-
nallisten valta-alueilla olivat luon-
voida liittää vain sodan voittami-
sen tavoitteeseen. Erityisesti val-
koisen terrorin ja muun repres-
sion kovuus, laajuus ja "monin-
kertaisuus" ovat ilmiöitä, joiden
selitykset löytyvät suomalaisen
yhteiskunnan valta-asetelmista,
valtasuhteiden turvaamisesta ja
jopa kansainvälisestä poliittises-
ta arkkitehtuurista. Valkoisten har-
joittamalle kontrollille ja repres-
siolle voidaankin vertailevan tut-
kimuksen kautta hakea kansain-
välisiä paralleeleja mm. Espanjan
sisällissodan vastaavista ilmiöis-
tä.
kaiselle oikeudenkäytölle venä-
läisistä malleista. Mahdollinen ve-
näläisten esimerkkien tai mallien
seuraaminen (joista lähteet eivät
puhu) ei kuitenkaan selitä tai saati
tee oikeudellisesti kestäväksi kent-
täoikeuksien tai vastaavien elin-
ten oikeudenkäyttöä. Se oli kiis-
tatta juridisesti kestämättömällä
pohjalla ja sen myös aikalaiset
tiesivät.